Helmikuun viimeisenä perjantaina 2024 EU:n neuvottelukierroksen jo läpäissyt yritysvastuudirektiivi otettiin pois lopulliseen päätökseen johtavalta esityslistalta, koska mm. Suomen hallitus olisi äänestänyt tyhjää eli faktisesti ei-äänellä.
Tässä blogissa kerron, miksi yritysvastuudirektiivin jarruttaminen on hallitukselta elämää suurempi virhe, joka osoittaa, että kapitalismin käsite on jäänyt koulussa oppimatta. Jotta päästään tähän päivään, pitää kerrata koko yritys-konseptin historia. Ilman tätä en voi kertoa, miten nykyinen “hyvä veli” -yritys on syntynyt valtion tissille.
Muinaiset mesopotamialaiset ja roomalaiset olivat kunnon kapitalisteja
Yrityksiä tai ainakin yrittäjyyttä on ollut jo 5000 vuotta sitten Mesopotamiassa, jossa ensin sumerialaiset ja sitten babylonialaiset solmivat sopimuksia kaupankäynnistä, rahoituksesta ja omistajuudesta. Ensimmäinen yritysmuoto oli yksilöiden väliset sopimukset ja vastuu oli siis rajattomasti yksilöllä – valtio ei antanut näille sopimuksille erityisiä etuja, oikeuksia tai takuita. Ihmiset toimivat kuten aikuiset ihmiset toimivat: täydellä vastuulla teoistaan. Ja tätähän kapitalismi määritelmällisesti on: vapautta ja vastuuta käyttää omaa pääomaa miten haluaa.
300 eKr Bonzen temppeleissä Lähi-idässä alkoi syntyä voittoa tavoittelevia yrityksiä. Alettiin sopia kirjanpidosta ja voitonjaosta – myös sana yrittäjä ilmaantui Assyrian kieliin. Yritykset sellaisena kuin me ne ymmärrämme kehitettiin roomalaisten toimesta. Yritykset myös alkoivat solmia sopimuksia keskenään – syntyi b2b-markkina. Roomalaiset yritykset eivät olleet rajattuja vastuultaan, vaan yksilöt yrityksessä kantoivat vastuun – yhä siis oltiin sen oikean ja vapaan kapitalismin polulla.
Italian avioliitto ja Stora Enson ositus
Vuosisatoja myöhemmin Italiassa nykyisen “kapitalismin” pioneeri oli Maona de Chio e di Focea -yhteenliittymä, joka rahoitti 29 laivan hankinnan ja toiminnan. Velka oli jaettu velkojille osiin, ja osat oli taattu valtion toimesta – ja valtio antoi myös erityiset kauppaoikeudet yritykselle. Maone oli siis rahoittajien yhteenliitymä, joka lainasi valtiolle rahaa ja sai vastaavasti vastuunrajoituksen valtiolta lainalleen sekä oikeuden kansainväliseen kauppaan. Kolonialismin tärkein väline – avioliitto yrityksen ja valtion välille – syntyi ensimmäistä kertaa.
Ruotsissa 1288 Stora Kopparberg eli nykyään suomalainen Stora Enso oli muuten ensimmäinen osuuksia myynyt yritys. Omistajilla oli rajoitettu vastuu jo alkuvuosina ja todennäköisesti myös valtion takuita ja valtion antamia oikeuksia ainakin käytännön tasolla. Tällä hetkellä yhtiön suurin omistaja on Suomen valtion Solidium 10,7 prosentin omistusosuudella ja 27,3 prosentin äänivallalla. Lisäksi hieman yllättäen Kela omistaa Stora Ensosta kolme prosenttia ja käyttää kymmenen prosentin äänivaltaa. Ihan en osaa sanoa, että miksi Kelan (tai valtion) pitää omistaa Stora Ensoa, mutta joku poliitikko tästäkin päätöksestä kantaa vastuun ihan tänäkin päivänä.
Kilpailu kiristyy – limited company syntyy
Mennään takaisin kansainvälisen, valtio-ohjatun kaupan eli tässä tapauksessa myös kolonialismin historiaan: Dutch East India Company ja English East India Company olivat ensimmäisiä vapaasti kaupankäyntiin osakkeita liikkeelle laskeneita yrityksiä. Yritysten riskiä kantoi valtio ja omistajien vastuu rajoittui heidän sijoitukseensa. Osakkeita on tunnettu 1200-luvulta ja niiden riskiä on kantanut pääosin valtio – tänäkin päivänä työnnetään yritystukia heti turkistarhoille, kun kannattavuutta ei muuten saada kuntoon. Ensimmäinen pörssi muuten perustettiin Hollantiin 1611.
Kilpailu yrityksistä ja niiden tuomista eduista valtiolle Englannin ja Hollannin välillä johti erityisesti Englannin vahvoihin väliintuloihin kaupankäynnissä, kuningatar myönsi esimerkiksi yksinoikeuksia kauppareiteille. Tämän vuoksi 1856 luotiin the Joint Stock Companies Act, jonka takana oli laissez-faire kaveri nimeltä Robert Lowe – hän itseasiassa oli sitä mieltä, että valtion ei tule käyttäytyä kuin “isä” vaan vastuu on toimijoilla. Siitä huolimatta hänen edistämänsä laki loi “limited companyn”, jonka vastuun kantoi valtio. Ennen tätä petasi jo tilannetta ekonomisti Adam Smith, joka oli sitä mieltä, että yrityksen pitää saada valtion suoja ja erityisedut mm. rajoitetun vastuun muodossa menestyäkseen. Sinänsä selvää, että mitä enemmän yritys saa ottaa kilpailuetua millä tavalla hyvänsä, sitä paremmin pärjää – ei perusperiaatteessa mitään loogisesti väärin ole. Tuolloin ei vain vielä puhuttu planetaarisista reunaehdoista tai ihmisoikeuksista, vaan ajatus oli, että haettavaa on niin paljon kun laivojen kantavuus kestää.
Yrityksistä tulee valtion oikeushenkilöitä ja epäreilu kilpailuetu betonoidaan
Joka tapauksessa 1800-luvun loppupuolella siis Englannissa hyväksyttiin aivan poikkeuksellinen “hyvä veli” -yritysjärjestelmä, jossa valtio suosi omia yrityksiään vahvasti. Yrityksistä tehtiin omia oikeushenkilöitään, joiden toimijoilla on rajoitettu oikeudellinen vastuu (limited in liability company). Kapitalismin alkuperäinen idea täydestä vastuusta ja vapaudesta on nykyään täysin korvattu tällä ajattelulla. Tämä on ongelmallista, koska yritysten takana toimivat ihmiset voivat olla täysin näkymättömiä, samaan aikaan kun yritystä ei oikeasti ole – se on lopulta vain ihmisten sopimus.
Syntyy ajatus, että yritys voi tehdä pahaa ja ihmiset eivät ole syyllisiä – mikä on sinänsä ihan älytöntä. Tämä eettinen älyttömyys juontaa myös kolonialismiin, koska pahanteko muualla kuin “hyvä-veli” -valtion alueella ei varsinkaan kuulu yrityksen vastuuseen. Näin valtio hyötyy antamalla yrityksille epäreilua kilpailuetua ja saamalla veroja – ja yritykset hyötyvät myös (tai siis ihmiset yritysten takana) vapaudesta tehdä lähes mitä vain korruptoituneiden ja ei-toimivien valtioiden alueella. Usein valtio myös omistaa näitä isoimpia yrityksiä ja toki yritystukijärjestelmistä hyötyy moni yritys. Hyötyminen puolin ja toisin ei varmasti ole se isoin ongelma, vaan se, että kukaan ei joudu vastuuseen. Tämä henkilötunnusten täysi korvaaminen y-tunnuksilla yhdistettynä rajoitettuun vastuuseen oli se virhe, jonka jälkiä me nyt korjaamme, jos ehdimme.
Ranskan mainoskampanja säikäyttää Englannin
Lopullinen syy kapitalismin kuolemalle eli limited companyn synnylle olikin valtioiden keskinäinen kilpailu siitä, kuka rajoittaa vastuuta eniten. Ranska, joka antoi vastuunrajoituksia yrityksille ja mainosti tätä Englannissa, oli voittamassa “kauppasotaa” eli saamassa yritykset veroineen oman lippunsa alle. Englantilaiset liikemiehet ja valtio pelkäsivät sekä syystä että ilmeisesti myös syyttä häviävänsä. Englanti veti hätäjarrusta ja lopetti “kapitalismin” eli markkinoiden vapaan toiminnan melkolailla seinään ja siirsi läntisen maailman valtio-ohjattuun talouteen, jossa vastuuvapaus annetaan yrityksille – ja niiden takana johdossa oleville yksilöille – valtion toimesta. Tässä on loistava esimerkki markkinoinnin voimasta!
Kapitalismi on hieno juttu
Jos tarkemmin katsoo, oikea kapitalismi on itseasiassa hyvin humanistinen ja eettinen järjestelmä, se palkitsee pahaa konkurssilla ja antaa oikealle arvonlisäykselle tilaa. Kapitalismin alkuperäisen ajatuksen mukaan omistajat ovat täysin vastuussa yrityksen toiminnassa – millään sopimuksella tästä ei päästä irti. Oikeassa kapitalismissa valtio rankaisisi rajusti väärinkäytöksissä ja antaisi muuten yritysten toimia omistajiensa tahdon mukaan.
Mikäli valtio lopettaisi yritysten johdossa ja omistuksessa olevien ihmisten suojelemisen, syy-seuraussuhteet paljastuisivat. Ympäristörikoksista ei tulisi sakkoja ja huomautuksia – niistä tulisi täysi korvausvelvollisuus ja rikossyytteitä. Ihmiskaupan käyttäminen alkutuotannossa resurssilähteenä – sama juttu. Yritysten johto ja omistaja menisivät tuomiolle, eivätkä kotiinsa potkujen jälkeen. Lapsityövoimana käytetyille lapsille hyvitettäisiin heidän kohtalonsa kansainvälisten ja kansallisten tuomioistuimien tuomioiden mukaan. Tätä olisi se kapitalismi, jota me tarvitsemme. Vapautta ja vaurautta yhdistettynä oikeudenmukaisuuteen.
On paikallisesti erikoista, että yritysvastuudirektiivi menikin yllättäen EU:ssa pöydälle. Jos joku manner hyötyisi vastuullisesta liiketoiminnasta, se olisi Eurooppa. Meillä on kuitenkin homma kohtuullisen hyvin hallussa, koska meidän hyvinvointi- ja oikeusvaltiot toimivat. Meillä ei vahingossa tule tehneeksi rikoksia, homma on sen verran läpinäkyvää ja toimivaa. Työnjaon osalta ehdottaisin kuitenkin, että jätettäisiin valtioille verotus ja ihan oikea, globaali tuomiovalta, niin yrityksetkin pääsevät kukoistamaan ja kilpailemaan reiluilla keinoilla. Otettaisiin valtioilta pois kaikki yritysten hyysäys-toimenpiteet: tuet ja suojelu. Ei me niitä tarvita – vaikka toki otetaan, kun annetaan. Hullu ei ole se joka pyytää, joten tuskin me yritykset lähdetään tätä purkamaan, kunhan joskus ihmetellään.
Joten eniten minua ihmetyttävät nykyajan johtajat – erityisesti poliittiset johtajat edellämainittuun vedoten, mutta myös vaikutusvaltaisten yritysten johtajat. Onko nyt niin, että valtion tuttipullo ja nukutuskoppa ovat niin itsestäänselviksi saavutetuiksi eduiksi miellettyjä, että kapitalismin alkuperäiselle hengelle vastuunkannosta ei ole enää sijaa. Ei kai se nyt niin hirveän hankalaa olisi pidättäytyä ihmiskaupasta ja pohjavesien pilaamisesta, jos oikein yrittäisi? Jos vastineeksi saisi lisää vapautta ja vähemmän byrokratiaa ja vielä onnellisimmat työntekijät ja aamiaispöydässä mukavammat teini-ikäiset? Uskon, että monelle kelpaisivat ainakin jälkimmäiset.
Ja vastaan kysymykseeni ihmiskaupan ja luonnon pilaamisen osalta: Kyllä se välttely hiukka vaikeaa on, toimialasta riippuen. Homma on mennyt niin väärään viimeisen tuhannen vuoden aikana, että kyllä tässä tarvitaan muutakin kuin systeemin tervehdyttämistä, aikuiseksi kasvamista ja vastuunottoa. Tarvitaan osaamista, teknologiaa, tiedolla johtamista, läpinäkyvyyttä ja ihan helvetillisesti tahtoa. Tarvitaan kokonainen manner – tai edes yksi maa johtamaan muutosta. Kuulostaa Euroopalta tai ainakin Suomelta, eikö? Jos asia kiinnostaa, niin haluan muistuttaa politiikan tutkimuksesta: vain 3,5 % väestöstä riittää aikaansaamaan vallankumouksen. Tähän riittää siis Suomessa pelkästään 200 000 ihmistä, mikä on muuten hämmentävästi myös lähes sama kuin Kepun jäsenmäärä. Mutta jos otetaan vaikka Suomessa yrittäjien työllistämät 1.4 miljoonaa ihmistä, pitäisi järkevät vaikuttamishommat olla jo saletissa. Ihan turha siis syyttää Kepua kaikesta – lopetetaan myös todellisuuden kieltäminen ja kaikenlainen lapsen tasolle taantuminen ja hoidetaan nyt ensin vaikka yritysvastuudirektiivi maaliin. Ihan älytöntä on nimittäin elää maailmassa, jossa yrityksillä ei ole vastuuta. Vastuu on kuitenkin vapauden edellytys ja vapaudesta me kaikki tulemme iloisiksi ja ajan mittaan myös viisaiksi ja onnellisiksi.
Lisätietoja, tarjouksia vastuullisuusohjelmiston käyttöönotosta ja yleistä vastuullisuus- ja vapausintoilua saat minulta.
Tiina Saukko
PS. Tällä kertaa refereroin historiaosiossa Helsingin Yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan väitöskirjaa: ”Restoring Corporate Governance to Lawyers : An Attempt at Corporate Normative Jurisprudence as an Alternative to the Reign of Law and Economics”, Tohtori: Reyes Gomez, Javier Alberto.
