Kuinka tuotevastuullisuus ja scope-ajattelu kytkeytyvät toisiinsa? Infinen perustaja Tiina Saukko avaa blogisarjassaan niin yritysvastuun kulma- kuin kompastuskiviäkin.
Vastuullisuusulottuvuus 1 = yrityksen oma toiminta
Vastuullisuus liittyy kaikkeen yritystoimintaan. Pelkästään johtaminen, HR ja yrityskulttuuri vaikuttavat paljon siihen, onko vastuullisuus yrityksen DNA:ssa vai ei. Konkreettisesti mitattavia asioita löytyy myös, mutta näistä oikeastaan vain CO2-päästöille on yhteismitalliset käytänteet. Uskon kuitenkin, että mittaaminen lisääntyy ja käytänteitä tulee lisää.
Tällä hetkellä menee vielä sekaisin moni asia, kuten vastuullisuus (sustainability) ja vaikuttavuus (impact). Liikkeenjohdossa keskeinen päätös onkin vertailtavuus – minkä ratkaisun tai ilmiön kanssa kamppaillaan tai kilpaillaan? Ensimmäiset vastuullisuusarviot ja -strategiat kannattaa tehdä suhteessa haasteisiin tai mahdollisuuksiin. Tästä ääriesimerkkinä on esimerkiksi fossiilisia polttoaineita myyvien tahojen laajat yritykset sekä brändätä itseään vastuulliseksi että löytää vaihtoehtoisia energianlähteitä.
Vastuullisuusulottuvuus 2 = mitä yritys ostaa
Tämän vastuullisuusulottuvuuden ratkaisee ostopäätökset: hankinta ja sen epäsuorat vaikutukset (lasken tässä jätehuollonkin hankinnan piiriin). Uusia ja olemassa olevia sopimuksia kannattaa ohjata jatkuvasti vastuullisempaan suuntaan. Mikäli yritykselläsi ei ole hankintaohjeissa vastuullisuuskriteereitä tai ohjeistus alihankkijoille on puutteellinen, ottakaa yhteyttä minuun. Jos avuntarpeenne ei ole Infinen ydinosaamista eli tuotevastuullisuuteen liittyviä kysymyksiä, suosittelen teille hyviä kollegoita alalta.
Vastuullisuusulottuvuus 3 = valmiin tuotteen elinkaari
Jos tältä alueelta pitää muistaa yksi asia, se on tuotteen käyttöiän pidentäminen. Tällöin mukaan kuvaan tulee vaikeammin arvioitavia asioita, kuten aikaa kestävä muotoilu. Toki myös elinkaaren päässä tuotteen oikeaan kierrättämiseen ja yleensä kierrätyskelpoisuuteen tulee kiinnittää huomiota. Nopeasti liikkuvien tuotteiden ja elintarvikkeiden kannalta tässä vaiheessa ei juuri ole merkittäviä vastuullisuustekoja tehtävissä – tuotanto ja raaka-aineet ratkaisevat.
Tietysti taloudellisen kestävyyden, hinnoittelun ja markkinoinnin kannalta on otettava monenlaisia asioita huomioon. Palaan niihin myöhemmin, koska ne ovat iso kokonaisuus. Uskon, että yritykset, jotka osaavat liikkua kuluttajien mukana tai hieman edellä vastuullisuusbrändillä tulevat voittamaan kilpailussa. Hinnoittelu ja asiakaslupaus pitää kuitenkin tehdä uuteen maailmaan, joka on vasta syntymässä.
***
Lopuksi on vielä korostettava, että käytin tässä nyt ulottuvuus-ajattelua hieman uudella tavalla. Scopet on alunperin lanseerannut the Greenhouse Gas Protocol (GHG), joka on määrittänyt säännöt sille, miten lasketaan ja raportoidaan yritysten luomaa kasvihuonekaasukuormaa. Protokollaa on tehty vuodesta 1998 lähtien yhteistyössä kansalaisjärjestöjen, yritysten ja valtioiden välillä. Tulossa on myös ohjeisto siitä, miten päästövähennyksiä tulee laskea ja raportoida. GHG-standardia käyttävät useimmat hiilijalanjälkeä laskevista ja raportoivista yrityksistä, kuten mekin.
Alla on kuva josta voi katsoa tyypillisesti CO2-laskennasta tutut ulottuvuudet. Niiden avulla määritellään raportoivan yrityksen suorat ja epäsuorat vaikutukset. Ilmastovaikutuksien lisäksi ulottuvuus-ajattelua voidaan soveltaa myös ympäristöön ja sosiaaliseen arviointiin. Ulottuvuuksien tarkastelu on keskeistä tuotteen elinkaariajattelussa.
scope 1, 2 3 -päästötTiina Saukko
Kirjoittaja on Infinen perustaja ja toimitusjohtaja, joka on tehnyt yli 20 vuotta töitä tuotevastuullisuuden, vastuullisuusmarkkinoinnin sekä yritysvastuun parissa.
