Quick & Easy Sustainability Insights

Mikä on vastuullinen tuote?

Infinen perustaja Tiina Saukko avaa blogisarjassaan niin yritysvastuun kulma- kuin kompastuskiviäkin. Tämänkertaisessa kirjoituksessaan hän purkaa vastuullisen tuotteen keskeisiä parametrejä ja kuinka tuotteen vastuullisuus voidaan määritellä – tulevaisuudessa myös automaattisesti.

Tuotteen vastuullisuutta tulee tarkastella suhteessa markkinatilanteeseen ja tuotantovaihtoehtoihin. Mikäli uusiutuvaa energiaa, kierrätysmateriaaleja ja bioperäisiä pakkausmateriaaleja on saatavilla ja tuote voidaan tehdä hyvällä laadulla, järkevällä hinnalla ja lähellä käyttöpaikkaa, ei muulla tavoin tehtyä tuotetta voida pitää vastuullisena. Näin on kuitenkin erittäin harvoin ja vastuullisuudesta tulee monimuuttujalaskentaa, jossa tarvitaan monenlaista asiantuntemusta. Nyrkkisääntönä kuitenkin muutama yleispätevä asia:


Ilmasto


Ilmastokriisin takia mitään hiilipohjaista ei tulisi polttaa tuotteen tekemiseksi. Erityisesti fossiilisia, jotka kaivetaan eloperäisen hiilikierron ulkopuolelta (eli maasta) ei pitäisi enää käyttää ollenkaan. Toisaalta myös hiili, joka voitaisiin sitoa polttamisen sijaan on merkityksellistä ainakin nyt lyhyellä tähtäimellä, kun yritämme välttää ilmastokriisiä pahentavien triggereiden laukaisemista. 

Ilmastovastuuta tarkastellaan siis pääosin käytetyn energian kautta ja lasketaan hiilidioksidimittareilla. Kompensaatio ei vähennä hiilidioksidipäästöjä, joten kompensoinnin vaikuttavuus on merkityksellistä vain hiilimarkkinan ja -ajattelun kehittymisen kannalta. Mielestäni markkinointivälineenä se alleviivaa hyvin niitä tuotteita ja palveluita, joiden valmistuksessa kaikki muut keinot hiilen vähentämiseen on ensin käytetty.


Ympäristö


Biodiversiteettikato on ympäristövastuullisuuden juurisyy. Elämme ihmiskunnan historian suurinta sukupuuttoaaltoa, joka etenee 100-kertaisena normaaliin verrattuna. Elinympäristön säilyttämisen mittaamiseksi lasketaan erilaisia ympäristöjalanjälkiä, jotka määrittelevät ympäristökuormaa eri suunnilta. Näitä mittareita on toistakymmentä ja niistä käyttöön valitaan aina tuotteen aiheuttamaan kuormaa parhaiten kuvaava laskentatapa.

Maalaisjärjellä ymmärrettävä yleissääntö on se, että kaikki tarpeettomat plantaasit, puupellot, avolouhokset ja vastaavat ekosysteemejä köyhdyttävät tai tuhoavat ovat vältettäviä asioita. Esimerkiksi kahvi sekaviljelyä tekeviltä pienviljelijöiltä antaa viljelijällle mahdollisuuden kompostoida kahvipapua eli kahvipensaan siementä ympäröivä kahvimarjat. Plantaasit taas aiheuttavat biojätteineen valtavasti rehevöitymistä. Pienviljelijä pitää kahvia ns. rahakasvina, joten siitä saatavilla tuloilla voidaan hankkia lääkkeet ja koulukirjat. Samalla voidaan asua yhdessä lapsien kanssa, eikä tarvitse lähteä siirtotöihin plantaaseille. Hintainformaation vääristymiä ja elämiseen riittävän palkan saamista on yritetty korjata esim. Reilun kaupan takuuhintajärjestelmällä. Noin 70 % maailman kahvista tehdään pienviljelyksillä, joten saatavuuden kannalta ainakin kahviplantaasit voitaisiin usein jättää rakentamatta.


Sosiaalinen vastuullisuus


Edellisessä kahviesimerkissä oli myös sosiaalisen vastuullisuuden ulottuvuuksia. Samalla sosiaalinen vastuullisuus tuo myös biodiversiteettihyötyjä. Esimerkiksi väestönkasvua hillitsee parhaiten tasa-arvokehitys – lapsiluku on suorassa korrelaatiossa naisten asemaan. Naiset tasa-arvoisina toimijoina liike-elämässä on siis yksi ratkaisun avain planeetan kantokyvyn riittävyyteen. Esimerkiksi tekstiiliteollisuus kantaa tästäkin haasteesta ison osan, koska 70 % arvoketjujen työntekijöistä on naisia.

Suomalaiselle ehkä hieman vieraana ajatuksena sosiaalisen vastuun kantamisen tärkeä indikaatio on työntekijöiden järjestäytyminen. Meille ammattiliitot ovat instituutioita, joista voidaan olla monta mieltä, mutta monissa maissa ne ovat poikkeustapauksia. Niiden puuttuminen johtaa usein pakkotyön kaltaisiin olosuhteisiin. 

Työoikeudet toteutuessaan pitävät sisällään myös lapsityön hyväksikäytön estämisen ja muut räikeydet. Tässä yhteydessä sanottakoon myös, että toki lapset saavat auttaa vanhempiaan esimerkiksi peltotöissä, mutta hyväksikäyttö on työtä, joka on lapsen kehitykselle ja koulunkäynnille vaaraksi. Sosiaalisen vastuullisuuden sisään menee toki kaikki johtaminen, käytänteet, syrjimättömyys, tasa-arvoisuus ja yleisesti työnantajavelvollisuuksien täyttäminen. Suomessa sosiaalisen vastuullisuuden rikkomukset ovat niin poikkeustapauksia, että pidän kotimaista tuotantoa kansainvälisessä vertailussa erinomaisena.


Hyvän liiketoimintaetiikan noudattaminen


Uskon, että jokainen suomalainen yritysjohtaja kyllä tietää, mikä on oikein. Sanoisin, että nykyisellään suurin ongelma on se, että yritysjohtajat eivät saa riittävästi vastuullisuustietoa liiketoimintapäätösten tueksi. Tämän vuoksi liian helposti etsitään “vastuullisuustekoja”, jolloin ollaan vielä osaoptimoinnin tiellä. 

Yritystoiminta on kuitenkin nopeasti skaalautuvaa ja vaikuttavaa toimintaa, joten jos yrityspäättäjät ottavat vastuullisuusparametrit mukaan kaikkeen päätöksentekoon, muutos on nopea. Vaikuttaa myös siltä, että kuluttajat ovat valmiita maksamaan tästä muutoksesta. Esimerkiksi IBM:n kuluttajatutkimuksen mukaan puolet kuluttajista voisivat maksaa keskimäärin 59 % preemion vastuullisuudesta. Toki tässä on mukana jeesustelua, mutta kreikkalaisessa kulttuuriperimässä ensin muuttuvat ajatukset ja sitten vasta teot. 

Lisäksi meiltä puuttuu yleisesti käytössä oleva vastuullisen tuotteen standardi. Niin kunnianhimoista kuin se onkin, luomme tätä Infinellä. Apuna on esimerkiksi EU-taksonomia, jossa on jo ilmaston osalta päästy pitkälle. Myös ympäristö- ja sosiaalinen vastuu seuraavat pian perässä, samoin lainsäädäntö.

Viimeistään sitten kun kuluttajapaine siirtyy kuluttajatutkimusten hurjista luvuista ostopäätöksiin, on vastuullisuuden johtaminen arkipäivää kaikille liiketoimintajohtajille. Ja vastuullisuuden johtaminen on ihan samanlaista kuin muukin johtaminen: sopimusten, ohjeiden, suunnitelmien ja kulttuurin ohjaamista siihen, että vastuullisuusparametrit otetaan huomioon.

 

Tiina Saukko

Kirjoittaja on Infinen perustaja ja toimitusjohtaja, joka on tehnyt yli 20 vuotta töitä tuotevastuullisuuden, vastuullisuusmarkkinoinnin sekä yritysvastuun parissa.

 

Infine kehittää parhaillaan automaattista vastuullisuusarviointia tuotteille. Pystymme pian luomaan pelkästä nykyisestä tuotetiedosta tekoälyn avulla vastuullisuustietoa. Olemme tällä hetkellä pre seed -kierroksella, joten jos haluat lisätietoja sijoittamisesta Infineen, ota yhteyttä Tiinaan:
tiina@infine.fi, p. +358 40 509 59 09.

Tiina saukko

Tiina Saukko (MSc Econ.), a dedicated advocate for impactful business, has nearly 30 years of experience in value chains, ecosystems, and sustainability across Finland, the UK, Eastern Africa, Sri Lanka, India, and Ukraine. Known for fostering growth in diverse sectors, Tiina founded Infine to embed sustainability at the heart of business, enabling companies to thrive while benefiting the planet.

Schedule a meeting if you need support with sustainability management, sustainability data or for example preparing for the Green Claims Directive.