Tässä hieman henkilökohtaisempi kirjoitus. Valvoin nimittäin viime yönä Hilja Maitotyttöä ajatellen. MTK, HS, IS ja moni muu media sekä yksittäiset ihmiset ovat vatuloineet ja vihastuneet Hiljan ja Laura Gustafssonin todellisuuteen perustuvasta kuunnelmasta, jossa on kohtauksia, joissa tuotantoeläimiä kohdellaan kohtuullisuuden rajat ylittäen. Minulle tarina on kuitenkin ennen muuta maaseudun herkästä tytöstä, joka ei kestä karjakon työtä. Jos tämä kohukuunnelma ei ole vielä tuttu, niin tässä linkki Ylen juttuun, jossa asia esitellään.
Kirjoitan tässä ilmiöstä kuunnelman takana. Ja jostain syystä nyt pitää ensin luetella ansioitaan, koska uskon, että tästä asiasta kirjoitettaessa monet ihmiset menevät tunteeseen. Minäkin olen mennyt. Toivoisin kuitenkin, että katsoisimme tätä nyt hetkellisesti kuusta käsin. En missään tapauksessa usko, että ihmiskunta pelastuu menemällä Marsiin tai yleensäkään mihinkään avaruuteen, mutta kyllä meille kaikille tekisi hyvää välillä nähdä planeettamme kaukaa. Kaikki, jotka ovat nähneet, ovat muuttuneet. Ilmiöllä on nimikin; Overview effect.
Kannuksia puhua tästä aiheesta minulla on, ja yritän puhua triggeröimättä. Olen ollut YK:n korkean tason työryhmää tukevassa asiantuntijaryhmässä, kun presidentti Tarja Halonen oli puheenjohtajana muodostamassa YK:n mielipidettä väestönkasvun syistä ja seurauksista – sekä toimenpiteistä. Olen tehnyt töitä ruuan alkutuotannon kehittämisen parissa Keniassa, Ugandassa, Sir Lankassa, Intiassa ja Perussa sekä osallistunut nälänhätään liittyvien katastrofien hoitamiseen. Logistiikkaekonomina olen hoitanut kuljetuksia metsäteollisuudelle, joka nyt metsäkatoasetuksen myötä alkaakin liipata läheltä ruokatuotantoa myös meillä Suomessa. Lisäksi perustamani yritys, Infine, on ensimmäisenä maailmassa koodannut ohjelmiston, joka arvioi ruokatuotteet seitsemällä vastuullisuuden ulottuvuudella, myös eläinten hyvinvoinnin suhteen.
Tunnen “Hiljan” henkilökohtaisesti. En ole käynyt hänen kanssaan maitotiloilla, joten silminnäkijätodistusta en voi antaa. Mutta hänen luonnetodistuksensa sanoo, että mitään keksittyä kuunnelman takana ei ole. Itse Vesivehmaalla kasvaneena voin myös vahvistaa, että ainakin 1980-luvun maaseudulla asiat näyttivät välillä siltä, että kyllä niistä olisi voinut rajunkin kuunnelman tehdä. Silti samaan aikaan mitään sen ajan käsityksen mukaan väärää en kovin usein todistanut. Mikäli siis moraaliksi – eli oikeaksi ja vääräksi – määritellään meidän yhdessä sopimat sääntömme, ja erotetaan moraali yksilöiden etiikasta, joka luonnollisesti vaihtelee.
Mittaamme omaa hyvinvointiamme vahvasti eri kriteerein kuin muiden elollisten olentojen.
Julmalta tuntuvia asioita tapahtui kyllä, osa niistä ihan tarkoituksenmukaisia. Esimerkiksi ollessani 10 vuotias, oli koulumatkani varrella lehmän pää monta päivää. Lehmän nimi oli Eira ja se oli hätäteurastettu tilalla jonkun äkillisen ja varmasti kivuliaan vatsaongelman takia. Pää ei ollut kelvannut lihakyytiin, joten se oli muutaman päivän tienposkessa pellolla, kunnes se haudattiin maahan. Ihan normaalia ja järkevää toimintaa. Mutta pienelle lapselle mustavalkoinen, iso ja aika kiukkuinen lehmä nimeltään Eira, nousee mieleen kun Hilja alkaa kertoa omia juttujaan kuunnelmassa. Tunsin naapurin kaikki 28 lehmää nimeltä, tiesin niiden luonteet, hoidin niiden vasikoita ja pidin niitä ystävinäni. Ja näin syntyy paljon tunnetta, kun muistelee Eiran päätä Hiljan tarinoiden muistuttamana. Viime yönä jopa toivoin, että Hiljaa ei olisi olemassa ollenkaan, eikä minun tarvitsisi näitä miettiä tai kirjoittaa. Ja joku teistä toivoo nyt, että Tiinaa ei olisi olemassa, jotta teidän ei tarvitsisi miettiä omia eläinaiheisia valta-asetelmianne. Koska kaikki me tunnetaan monta lopetettua eläintä. Koska sellaisen vastuun on ihminen ottanut: elämän ja kuoleman vastuun. Joka päivä meistä suurin osa syö meidän takiamme syntynyttä ja tapettua eläintä.
Olemme peukaloinemme ja isoine aivoinemme ihan oikeutetustikin nousseet luomakunnan kuninkaiksi. Mittaamme omaa hyvinvointiamme vahvasti eri kriteerein kuin muiden elollisten olentojen. Moraalisäännökset, jotka koskevat itseämme (esimerkiksi kannibalismi on väärin) eivät koske eläimiä (eläinten syöminen on oikein). Tämä on luonnollista – olemmehan saalistaja ja pystymme syömään ja sulattamaan lihaa. Toisaalta olemme myös sekasyöjiä, joten ihan pakollistahan tämä ei ole. Monelle meille se on valinta, ja esimerkiksi itse syön lihaa, joten ei tässä nyt vegaani jeesustele. Toisaalta hyvin harva eläin syö lajitovereitaan, joten se siitä kannibalismijeesustelusta. Mutta harva eläin kasvattaa toista eläintä ruuakseen.
Minusta tästä voisi puhua: ovatko eläimet osa yhteisöämme? Jos vastaamme kyllä, mitä vaihtoehtoja meillä on? Pitääkö meidän hävetä myös suhteessa niihin? Häpeämmekö jo niin paljon, että kun yksi tuo tuskansa kuunnelman muodossa muiden käsille, menemme kaikki kieltämisen, regression ja projektion tielle suojellaksemme psyykeämme? Missä kaikkialla tämä häpeä vaikuttaa? Häpeänkö takia haluamme lähteä Marsiin?
Ymmärrän hyvin, että Hiljan ja Lauran kuunnelma on ikävää kuunneltavaa ja se piirtää maaseudusta kuvaa, joka ei ole koko totuus. Olen itsekin nähnyt Vesivehmaalla ihan omin silmin aivan mahtavan “pojasta polvi paranee” -tilan, jossa luokkatoverini oli laittanut koko ruuantuotannon paljon paremmalle tolalle ottaessaan tilan haltuunsa. On siis myös totta, että asioita hoidetaan hyvin ja on totta, että on olemassa moraalimme ja yhteisten sääntöjemme mukaan tuotettua lihaa ja maitoa. On olemassa myös lihaa ja maitoa, jotka ovat oman etiikkani mukaan hyvin tuotettuja: vaikkapa alkuperäiskarjat ovat Suomi-yhteensopivia ja pärjäävät ulkonakin lajityyppillisessä meiningissään paremmin (yllätys). Ja olisin todella valmis maksamaan niiden maidosta huomattavasti enemmän, jos voisin helposti löytää niitä kaupan hyllystä.
On tärkeää, että tuotteiden kokonaisvastuullisuus – johon kuuluu myös eläinten hyvinvointi – tulee näkyviin.
Ihminen kasvattaa eläimiä ruuakseen teollisesti. Tämän kun hyväksyy, eivät Hiljan tarinat enää olekaan niin ihmeellisiä. Ihminen nimittäin ei ole vielä onnistunut tekemään mitään niin etteikö homma olisi mennyt ainakin joltain osin vituralleen. Hilja kuvaa meille sitä, miten maitotiloilla on homma mennyt yksittäistapauksissa pahasti vikaan. Hilja tekee sen nimettömänä, jotta yksittäiset maatilalliset eivät joutuisi median tai nykyajan kettutyttöjen hampaisiin. Hilja puhuu tästä, koska Hiljan on henkilökohtaisella tasolla ihan pakko. Häntä ahdistaa asia niin paljon, että hän haluaa nostaa meidän tekemämme virheet keskusteluun. Hiljaa myös hävettää, että hän on ollut osa koneistoa, joka vahingoittaa elollisia olentoja. Ja häpeä on tärkeä tunne – se pitää meidät yhdessä. Ilman häpeää ei olisi yhteisöä. Häpeän avulla me tunnistamme kohdat, joissa olemme ylittäneet sovinnaisuuden rajat ja joissa meidän pitää tsempata. Hilja on ottanut yhteisöönsä myös eläimet ja siksi häntä hävettää.
Tästä lopulta on kysymys: taloudesta. Kysynnästä ja tarjonnasta. Tämän takia on tärkeää, että tuotteiden kokonaisvastuullisuus – johon kuuluu myös eläinten hyvinvointi – tulee näkyviin. Moraali toteutuu, kun vähittäistavarakauppa ja majoitus- sekä ravintolatoiminta voi ostotoiminnassaan laittaa itselleen rajat sen suhteen, mitä ylävirrasta otetaan sisään y-tunnuksen alueelle. Sitten loppuasiakas voi käyttää omaa etiikkaansa ja ostaa oman tahtonsa mukaan. Ilman tietoa tämä ei onnistu. Nyt me olemme tilanteessa, jossa kuluttajan pitää tehdä aivan kohtuuttoman paljon töitä, jos haluaa selvitellä asioita vähänkään korkeammalle laitetun riman kanssa. Ja yleisen moraalin rima on vielä paikassa, jossa myös Hilja Maitotytön todellisuus on olemassa.
Elämme ratkaisevia aikoja, joten yritän itse pysähtyä tämän asian ääreen. Lupaan ainakin omalta osaltani auttaa siinä, että ruuantuotanto muuttuu läpinäkyvämmäksi. Näin saamme menestystä sinne, missä asiat hoidetaan hyvin! Ja lupaan kuunnella kaikkia ideoita tarkalla korvalla. Myös Hilja Maitotytön ideoita, vaikka ne pakottavatkin minut synkkiin vesiin.
Ystävällisin terveisin
Tiina
Ps. Infine Insightin avulla voimme arvioida myös sinun ruokatuotteesi. Jos kiinnostuit, voit varata demon Simon Paneliukselta tästä linkistä.
Haluatko Tiina Saukon suositut Vastuullisuusoppeja helposti ja nopeasti –kirjoitukset jatkossa suoraan sähköpostiisi? Tilaa kirjoitukset itsellesi!
