En tiedä huomasitko, mutta Right to repair -direktiivi hyväksyttiin lähes yksimielisesti Euroopan parlamentissa. Se antaa meille eurooppalaisille oikeuden korjauttaa tuotteet niiden vaihtamisen sijaan. Ihan niin kuin vanhoina hyvinä aikoina.
Tämän pitäisi olla aikalailla itsestäänselvyys, mutta ei todellakaan ole. Kiertotalous, kestävämpi kuluttaminen ja järkevä luonnonvarojen käyttö ovat kaikki tässä voittajia. Jotenkin surullista, että olemme eläneet näinkin pitkään suunnitellun kulumisen maailmassa – ja useampikin yritys on jäänyt kiinni kaikenlaisesta hölmöilystä.
Suunniteltu kuluminen koskee periaatteessa kaikkea designia, tuotteen kestoaika on aina keskeinen asia suunnittelijoiden pöydällä. Lisäksi tähän sarjaan täytyy laskea myös kertakäyttöiset tuotteet, jotka voisivat olla kestotuotteita – kuten vaikka paristot tai partahöylät.
Tässä muutama räikeä esimerkki suunnitellusta kulumisesta:
- Älypuhelimien ohjelmistopäivitykset, jotka hidastavat vanhempia puhelimia – tahallisesti. Olen itsekin ostanut uuden Samsungin, kun päivityksen jälkeen oli todella tahmeaa. Appien hidastamista perusteltiin akun kestolla, mutta mielipiteitä “siitä oikeasta syystä” löytyy vaikkapa googlaamalla hyvin runsaasti.
- Elektroniikkalaitteissa on löydetty jopa tahallisia heikkouksia, jotka aiheuttavat vikoja tietyn ajan kuluttua ja jotka ovat vaikeita korjata. Taustalla on usein kuluttajatutkimus: koneet pyritään tekemään juuri niin kestäviksi kuin on pakko laatumielikuvan säilyttämiseksi. Useimmiten kuitenkin kysymyksessä on kokonaissuunnittelu: nykyisellä hinta- ja vaatimustasolla esimerkiksi pesukoneelle riittää alle 10 vuoden ikä, kun se 1950-luvulla saatettiin suunnitella 50 vuotta kestäväksi. Vaikea sanoa, pitääkö tästä älyttömyydestä syyttää kuluttajia, yrityksiä vai lainsäädäntöä. Mutta nyt siis lainsäädäntö muuttuu, mikä on hyvä. Elektroniikkajäte on ollut nopeimmin kasvava jätevirta viimeiset vuodet. Vain noin 15% kierrätetään tällä hetkellä, mikä on todella vähän.
- Muistatteko suutarit? Nykyään kenkien ja laukkujen korjaaminen ei ole enää arkea, koska se on kalliimpaa kuin uuden ostaminen, eikä materiaaleja ole suunniteltu korjattaviksi. Meillä on myös vaatteita, jotka eivät kestä sitä ensimmäistäkään pesua. Tekstiilien tuottaminen vaatii paljon luonnonvaroja, joten niiden pitäminen kertakäyttötuotteina on aikalailla kammottavaa.
Right to repair -direktiivin keskeiset kohdat ovat:
- Korjausvelvollisuus: Tuotteet pitää voida korjata. Laitteita ei saa enää tehdä sellaisiksi, että niiden korjaaminen on ohjelmiston tai rakenteen takia mahdotonta korjata. Todennäköisesti siis kaikki me tee-se-itse -ihmiset saamme kohta auki laitteen kuin laitteen. Tämä auttaa tehostamaan resurssien käyttöä, vähentämään jätettä ja kannustamaan tuotteiden pidempään käyttöön ja uudelleenkäyttöön. Toki itselläni laitteiden avaamisesta on toisenlaisiakin kokemuksia, mutta ehkä ihan oikeiden korjaajien ammattikunta alkaa kasvamaan jossain vaiheessa.
- Takuuaika: Uuteen vaihtamisen sijaan takuuajalla kuluttaja voi siis vaatia korjaamista. Takuuaikoja on myös pidennetty, mikä pidentää myös suunnitellun kulumisen aikaikkunaa. Lisäksi kuluttajia tullaan rohkaisemaan korjauttamaan laitteensa myös takuun jälkeisenä aikana.
- Korvaaminen kunnostetuilla tuotteilla: Direktiivi edellyttää, että kuluttajat voivat takuutuotteen sijaan korjauttaa ostamansa tuotteen.
- Tiedot korjauspaikoista: Kuluttajille on annettava tietoa siitä, missä he voivat korjauttaa tuotteitaan – direktiivin 7 artikla vaatii Suomeltakin kansallista verkkopalvelua, josta voi hakea oman alueensa korjaamoiden yhteystietoja sekä kunnostettujen laitteiden myyjiä. Idea on sinällään hyvä, jäämme odottamaan valtioiden toteutuksia ja toteutusten kustannuksia jännityksellä. Itse en ehkä olisi lähtenyt vastuuttamaan valtioita verkkoalustojen tekemisessä, vaan laittanut enemmin vero-ohjausta + sanktioita tai muuta valtion rooliin paremmin sopivaa toimintaa tähän kohtaan… Mutta voihan tuo hyvinkin mennä.
Seuraavaksi Right to repair -direktiivi menee Euroopan unionin neuvostoon hyväksyttäväksi. Tämän jälkeen jäsenmailla on 24 kuukautta aikaa ottaa se osaksi kansallista lainsäädäntöään. Ennustan, että esimerkiksi Kiinasta tulevien laitteiden osalta ongelmia saattaa olla, sillä direktiivi velvoittaa myös EU:n ulkopuolella tuotettuja tuotteita. Tavarantuojat ja valtuutetut edustajat joutuvat näistä vastuuseen. Samoin koko varaosa-business menee uusiksi. Ennustan myös, että hinnat tulevat nousemaan, mutta pitkällä tähtäimellä toivottavasti hinta-laatu -suhde paranee.
Meidän ostavastuullisesti -sivustolla olevat Swappie ja Taitonetti sekä vaatteiden korjaus- ja huoltopalvelut, kuten Voglia, ovat olleet tässä lajissa edelläkävijöitä jo pitkään ja todennäköisesti tulevat voittamaan markkinalla direktiivin tullessa voimaan – ja voimaanhan se tulee, siltä se vahvasti näyttää. Ainakin elektroniikka, kodinkoneet ja osin myös ajoneuvot tulevat siis muuttumaan ihan sananmukaisesti kestävimmiksi!
Järjestämme tänäkin vuonna Suomen vastuullisin tuote -kilpailun. Kilpailun tarkoituksena on konkretisoida tuotevastuullisuutta ja kuluttajapainetta. Voittajat saavat palkinnoksi JCDecaux’n valtakunnallista ulkomainosnäkyvyyttä, joka on arvoltaan 50 000 €. Voittajat valitsee Vastuullisuuspaneeli sekä kuluttajat äänestämällä ostavastuullisesti.fi -sivustolla. Hae tästä mukaan 790 € per tuote (tarjoushinta) tai kysy lisää.
